Arkkitehti & tekn. tri, asuntosuunnittelun tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. Pohdintoja asumisen tiloista ja muodoista.
Postdoctoral researcher of housing design, Tampere University, School of Architecture. Shapes, types & logics of domestic space.
Jyrki Tarpio
Loading...
Voi olla, että em. ehdot eivät ole ihan suoraan EU-hankkeitten mukaiset. Mutta maakohtaista harkintaa tietenkin tarvitaan! Ja edustajien rahoittaja (tässä Suomen kansa) tietenkin määrittää aina lopulliset ehdot. Muistaen, että nykykokemukset lupauksien toteutumisesta eivät ole kovin hyvät.
Artikkeli korkotukilainojen luokitusmuutoksen taustoista @stat.fi Tieto&Trendit-lehdessä.
Tämän perustella korkotukilainat saataisiin siirrettyä pois julkisesta velasta ARA-asuntojen asukasvalintakriteereitä höllentämällä. (Parempi idea kuin Tilastokeskuksen painostaminen.)
stat.fi/tietotrendit...
Tervetuloa kaikki muutkin yliopistotutkimuksen kaltaiseen määräaikaisten pätkätöiden maailmaan.
www.hs.fi/politiikka/a...
Jos deliverable (=lupaus) 18 kk kohdalla ei ole toteutunut, edustaja joko vaihtoon tai jatkaa omalla kustannuksellaan kunnes d on toteutunut; mikäli ei toteutunut 36 kk kohdallakaan, koko puolueen rahoitus seis; jos ei hankkeen lopussakaan (48 kk), hakukielto puolueelle seuraavalla kierroksella.
Ja kyllä: itse päättäjät eli kansanedustajat ovat määräaikaisessa työsuhteessa. Tuntevat siis jolloin tavalla aiheen taustatunnelmia. Mutta turvaverkkonsa ovat jotain muuta kuin rivikansalaisilla.
Kansanedustajatkin voisivat tehdä 4 vuoden hankesuunnitelmia edustajuutta anoessaan esim. EU-formaattiin:
- alkurahoitus
- milestonet ja deliverablet 18 kk & 36 kk kohdalle
- tarkistukset toteutuiko luvattu
- jos ei, perustelut rahoittajille (kansalle) + jatko(maksatus) vasta kun luvattu toteutunut.
Hallitus: kaverin rahat voi laskea omiksi rahoiksi.
Jotta en kuulostaisi turhan yksioikoiselta niin selväksi: ymmärrän toimittajan kokeman ahdingon. Määräaikaisuudet aiheuttavat epävarmuutta: uskallanko sitä tai tätä, mitä jos jään kohta työttömäksi. Tuottavat myös kahden kerroksen väkeä työpaikoille.
Tätäkin nykyinen hallituksemme edistää.
Määräaikaisuuksiinkin olen saanut tottua, yliopistossa kun tutkijana työskentelen. Jatkuu yli viisikymppisenäkin. Enkä väitä, että olisi ideaalia. Mutta pointtini tässä: vastaavia kokemuksia on muillakin kuin 2020-luvun nuorilla aikuisilla.
Nimim. Määräaikaisuuksia ja pienyrittäjyyttä plakkarissa
27-vuotias maisteri määräaikaisessa työssä, ei uskalla ostaa ensiasuntoa. Nuorilla aikuisilla on hankalaa.
Ei poikkea omista 1990-luvun kokemuksista. Valmistuin 26-vuotiaana arkkitehdiksi, täytin pian 27, ilmoittauduin työttömyystoimistoon. Ei ollut omistusasuntohaaveita.
www.hs.fi/suomi/art-20...
