Harhama pärisee. Siinä missä Alastalon lukeminen on kuin seuraisi rasiaan valtamerialuksen liikettä maltillisessa tuulessa Saaristomerellä, Untolan kirja on Kaisa Kurikan Deleuze-Guattari-luentaa seuraten (kiitos huomion suuntaamisesta @laurapiippo.bsky.social) mitä villeintä halukollaasia.
